Toinen mahdollisuus

Uusi osoite

2008-07-19T08:13:00+03:00

Kirjoittelen tästä eteenpäin osoitteessa http://toinen-mahdollisuus.blogspot.com/

7. Askel

2008-07-18T20:04:00+03:00

"Nöyrästi pyysimme Häntä poistamaan vajavuutemme."

Nöyryys on asia jota riippuvainen ihminen tarvitsee vapautuakseen riippuvaisuuksistaan. Itsekeskeisen holistin on todella vaikeaa onnistua löytämään nöyryyttä, ennen kuin tuska kasvaa sellaisiin mittoihin, että on todellakin valmis etsimään jotakin uutta. 6. askeleesta löytyneellä asenteella on helppo mennä kohti seitsemättä askelta.

Itse tehdessäni 7. askelta olin todella valmis mihin tahansa, että saisin vapautua tuosta armottomasta tuskatilasta. Vuonna 1939, kun Bill W kirjoitti tämän askeleen, alkuperäinen askel kuului. "Nöyrästi polvillamme pyysimme Häntä poistamaan nämä viat jättämättä mitään jäljelle" Minä toteutin tuon tekstin mukaisesti 7. askeleen rukoillen seuraavaa..

"Jumalani, minä tahdon, että sinä otat minut kokonaan, kaikkine hyvine ja pahoine ominaisuuksineni. Rukoilen, että ottaisit minusta pois jokaisen luonteenpuutteen, joka estää minua olemasta hyödyksi Sinulle ja lähimmäisilleni. Anna minulle voimaa toteuttaa Sinun tahtosi lähtiessäni täältä"

Sen jäleen tuska on helpottanut päivä päivältä ja nöyryys on lisääntynyt ja mikä tärkeintä, minun ei ole enää tarvinnut juoda, syödä opiaatteja, eikä paeta olojani pelien maailmaan. Oma kokemukseni on, että ohjelma toimii, jos sille antaa vain hiemankaan mahdollisuutta toimia.

6. Askel

2008-07-17T15:09:00+03:00

"Olimme täysin valmiita antamaan Jumalan poistaa kaikki nämä luonteemme heikkoudet"

Omalla kohdallani raittiuden alkuaikoina juuri tämän kaltaiset tekstit nostivat niskavillat pystöön. Mitä on tuo puhe Jumalasta? Minä en ainakaan siihen usko! Pois se minusta!

Oikeastaan tässäkin askeleessa jokaisella on valinnan vapaus, mitä pitää omana Korkeampana. Oli se sitten Jumala, AA-ryhmä tai jotakin johon kykenee edes hieman turvautumaan, omavoimaisuuden poistamiseksi. Oikeastaan minun mielestäni tämän askeleen tarkoitus on opastaa meitä etsimään itsellemme parasta mahdollista asennetta, jolla voisimme päästä eroon tuhoon vievistä himoistamme, oli sitten kyse alkoholista, huumeista, pelaamisesta tai mistä tahansa itseämme tuhoavasta riippuvaisuudesta.

Tulokkaan AA-ryhmään totutellessaan ei tarvitse muuta, kuin kysyä itseltään, kuinka elämäni on mennyt näin ja onko minulla toivoa, ilman että turvautuisin johonkin tai johonkuhun. Omalla kohdallani viinan, lääkkeiden ja pelaamisen suhteen tuli vastaan sellainen hetki, jossa huomasin oikeasti miettiväni sitä, etten osaa kuvitella elämää ilman niitä, saati niiden kanssa. Tällaisessa tilanteessa ihminen huomaa tulleensa tiensä päähän ja vaikka kuinka ylpeys, pelko tai jokin muu sanoisi, ettei ole mitään tai ketään mihin uskoa, niin silti siihen alkaa löytymään halua. Tulee aika, jolloin esim. alkoholista, huumeista tai pelaamisesta on tullut sellainen pakkomielle, ettei enää voi kuvitella elämää ilman niitä. Toisaalta elämästä niiden kanssa on taas tullut niin ongelmia täynnä olevaa, ettei osaa myöskään kuvitella elämän jatkuvan niiden kanssakaan.

Onneksi edelleenkään AA ei vaadi mitään uskoa. Ohjelma ja ryhmä tukevat, vaikkei välttämättä osaisi, haluaisi tai uskaltaisi vielä uskoa mihinkään. Oikea asenne kasvaa tuskan myötä. Ainakin omalla kohdallani löysin pohjani ja olin täysin valmis antamaan vaikka Urho Kaleva Kekkosen vapauttavan minut niistä armottomista tuskista, joita nämä riippuvuudet ja niiden himo toi. Miksi ei siis oman ymmärryksen mukainen Jumala.

Se mitä hyvää taas tästä vasta löytyneestä asenteesta seuraa on, että ihminen löytää itselleen sen verran nöyryyttä, että hän on halukas vastaanottamaan sen armon, jolla viinan, huumeiden tai pelaamisen aiheuttamista tuskista vapautumisessa vaaditaan. Omalla kohdallani elämä on mennyt parhaimmillaan/pahimmillaan niin pohjamutia myöten, että on löytynyt halu etsiä ja löytää itselleen Voima, johon turvata ja luottaa ja tästä seurauksena minulta on otettu pois niin juomahimo, lääkeriippuvuus, kuin pelaamisen pakkomiellekkin. Mutta homma toimii vain niin kauan, kuin minulla on riittävästi nöyryyttä myöntää olevani yksin voimaton näitä pakkomielteitä kohtaan ja siten olen valmis mihin tahansa, jottei minun tarvitse enää taistella niiden kanssa tai niitä vastaan.

Elämä on huomattavan paljon helpompaa tämän kilometripylvään löytymisen jälkeen, eikä siitä todellakaan lopu kiinnostavuus tai jännittävyys. Päinvastoin, opimalla nauttimaan oikeista, pienistä asioista, niistä voi nauttia useammin.

5. Askel

2008-07-16T11:13:00+03:00

"Myönsimme väärien tekojemme todellisen luonteen Jumalalle, itsellemme ja jollekkin toiselle ihmiselle"

Alkoholistin pahin ominaisuus on itsekkyys ja itsekeskeisyys. Kun kysymys on sairaudesta, ainoa keino toipua on hoitaa tuota sairauttaan. AA:n askelten tarkoituksena on oman minämme kukistaminen ja sitä kautta oppia luottamaan toisiin ihmisiin ja niin halutessaan Jumalaan.
Ehkä suurin hyöty tämän askeleen ottamisessa on juuri luottamuksen palautuminen ihmisiin. Kun huomaa voivansa kertoa asioista rehellisesti, vaikutus on uskomaton. Alkoholisti tuskin koskaan aikaisemmin on voinut olla rehellinen, saati uskaltanut luottaa keneenkään.

Oma kokemukseni on, että uskaltautumalla olemaan rehellinen puheissaan, helpotuksen tunne tulee heti. Lisäksi pidemmällä aikavälillä vaikutukset ovat vieläkin suuremmat. Pian huomaa oppivansa luottamaan toisiin ihmisiin, eikä jatkuvasti pelkää tulevansa petetyksi. Minulla tämä askel vaati tuskaista taistelua, mutta uskaltautuessani olemaan totaalisen rehellinen, huomasin ettei oma historiani olekkaan niin karmea ja erikoinen, kuin mitä omassa päässäni olin miettinyt.

Suurimpia edistysaskeleita omassa toipumisessani olen kuitenkin askelten tekemisen ohella ottanut, saattaessani tätä sanomaa eteenpäin. Käytyäni säännöllisesti omassa ryhmässäni, muut ryhmäni jäsenet alkoivat huomata muutosta minussa tehtyäni askeleet ja useampia heistä alkoi kiinnostaa enemmän, mistä moinen muutos johtuu. Toisin sanoen pääsin tekemään askeleita esimerkiksi erään toverini kanssa, joka on 17 vuotta elänyt raittiina, käymällä säännöllisesti ryhmissä, muttei kongreettisesti ole koskaan aikaisemmin tukinut itseään ja menneisyyttään, saati myöntänyt tekemiään vahinkoja kenellekkään. Tehtyämme askeleet, hän totesi eräässä ryhmässä holistien olevan melkoisen uppiniskaista porukkaa. Vaikka heillä on tämä loistava ohjelma, mitä toteuttamalla omasta elämästään saa uskomattoman paljon enemmän irti, niin siltikään läheskään kaikki eivät askelten tekemiseen ole suostuneet.

Eräästä toisesta tällaisesta askelten tekemisestä koitui se hyvää tekevä vaikutus, että sain itselleni todellisen ystävän. Nyky hetkessä olemme harvasen päivä tekemisissä ja keskustelemme, niin toipumiseen liittyvistä, kuin ihan tavallisistakin asioista, eli olen ohjelmassa päivittäin. En voi sanoin kuvailla miltä tuntuu sellaisesta ihmisestä, joka koko ikänsä on tottunut salaamaan jotakin ja yhtäkkiä oppiikin olemaan totaalisen rehellinen itselleen ja sitä kautta myös toisille.

Tästä jälleen rohkeasti kohti seuraavaa askelta..

4. Askel

2008-07-15T20:29:00+03:00

"Suoritimme perustellisen ja rehellisen moraalisen itsetutkistelun."

Neljäs askel kulkee oman kokemukseni kautta viidennen askeleen kanssa käsi kädessä. Ensin rehellisesti tutkitaan mitä vikoja itsessä piilee ja sen jälkeen käydään löydökset läpi luotettavan ihmisen kanssa. AA:ssa on olemassa opasvihkonen tätä askelta varten, mutta oma kokemukseni näiden askelten tekemisestä pohjautuu siihen vanhaan tapaan, että etsitään sopiva ja luotettava henkilö(kummi), jolla on kokemusta askelten tekemisestä. Oma kummini kävi minun kanssa askeleita läpi Ison Kirjan(Nimettömät alkoholistit)mukaisesti. Hyöty minkä tästä mielestäni saa, on että samalla kertaa saadaan suoritettua askeleet, joissa tarvitsee toista ihmistä apuna ja kerran käytyään yli sen korkean "luottamus kynnyksen", luottamus toisiin ihmisiin alkaa hiljalleen palautumaan ja muutoinkin vaikutukset ovat todella suuria.

Omalla kohdallani neljäs askel oli ehkä yksi vaikemmista, mutta toisaalta yksi eniten omaan olooni positiivisesti vaikuttaneista askeleista. Toisaalta minulla oli siinä onnellinen tilanne, että sain itselleni sellaisen ihmisen kummiksi, että tehdessämme askeleita, hän kertoi omasta elämästään kaiken ja sitä kautta helpotti omaa kertomistani huomattavasti.
No mitä neljännessä askeleessa olisi hyvä käydä läpi? Iso Kirja kehoittaa tekemään listaa kaunan kohteista, eli ihmisistä, instituutoista ja periaatteista, joihin joskus oli suuttunut. Sen jälkeen käydään tekemään listaa ihmisistä, joita itse omalla käytöksellään on loukannut(samalla toteutuu 8. askel), sen jälkeen listataan asioita joita kohtaan tuntee tai on tuntenut pelkoa ja viimeisempänä, muttei vähäisimpänä käydään läpi sukupuolisuhteita, ne kun tahtovat varsinkin alkoholistilla olla kaiken kirjavia. Jos ihminen tekee tätä askelta itselleen rehelliseltä pohjalta, on vaikutukset omaan oloon huomattavia. Vuosikymmeniä piilossa olleet asiat tulevat päivän valoon ja yleensä samalla osoittautuvat kuviteltua pienemmiksi. Omassa päässä kun tahtoo paisutella asioita kohtuuttomasti.

Jos askeleen tekee esim. kummin kanssa, niin samalla voi suorittaa viidennen askeleen, mutta siitä kerron taas seuraavassa kirjoituksessani. Vaimo lähti illaksi ryhmään, niin varjellakseni asuntomme pyörremyrskyyn verrattavista tuhoista, on ehkä viisainta lopettaa kirjoittaminen tähän ja mennä valmistelemaan jälkikasvua unten maille..

Se pitää vielä lisätä, että käsiteltyään omia huonoja piirteitään, ei kannata jäädä pyörimään niiden ympärille, vaan rohkeasti kohti seuraavaa askelta, eli myöntämään omat löydöksensä jollekkin toiselle ihmiselle ja sen jälkeen anteeksi anto ja asioiden taakseen. jättäminen.

Sitten voi hyvillä mielin keskittyä miettimään mitä hyviä piirteitä itsestään löytää. Omalla kohdallani tapahtui melkoinen muutos suhtautumisessa omaan itseeni, kun sain käsiteltyä omat vikani, myönnettyä ne kummilleni ääneen ja jättämällä ne sitten taakseni. Sen jälkeen aina tasaisin väliajoin löydän itsestäni aina lisää hyviä luonteenpiirteitä.
Minulla suurin muutos on juuri ollukin siinä, että aikaisemmin pyörin armottoman itsesäälin vallassa ja aivan hukassa erilaisten roolieni alla, mutta tutustuttuani itseeni tarkemmin, olen löytämässä tietoisuuden itsestäni ja omista vahvuuksistani.

3. Askel

2008-07-14T12:54:00+03:00

"Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan--sellaisena kuin Hänet käsitimme"

Tässä kohtaa itselleni aluksi nousi kapina mieli, kuten varmaan monella muullakin. Askel sinällään on helppo ottaa, jos ensin saa vain sisäistettyä itselleen, mitä se omalla kohdalla mahtaisi pitää sisällään. Jotenkin tuntuu siltä, että tässä kohtaa suomennos ei palvele alkuperäistä tekstiä, koska alkuperäisessä tekstissä puhutaan tahdon suuntaamisesta, hyvää voimaa, Jumalaa kohden. Toisin sanoen mukauttamaan omaa ajatusmaailmaansa siihen suuntaan, että mahdollisimman vähän tarvitsisi kapinoida, saati katkeroitua tapahtuvia asioita kohtaan. Tietysti aivan aluksi ihmisen olisi hyvä luovuttaa tahtoaan alkoholismin suhteen ja se tapahtuu yksinkertaisesti luovuttamalla omavoimaisen taistelun ja opettelemalla käymään ryhmässä ja turvautumaan siihen(valitettavan useassa tapauksessa vain tahdotaan juuttua tähän tilaan, tietämättä siitä, kuinka antoisaa elämä voisikaan olla opettelemalla luovuttamaan myös elämänsä suhteen). Myöhemmässä vaiheessa, jos tulee tarve, niin voi alkaa miettiä tahdon ja elämän luovuttamista. Itselläni on kokemus vaikeasta tiestä tämänkin askeleen kohdalla. Liiallinen järkeistäminen on tehnyt loppuen lopuksi yksinkertaisesta asiasta todella monimutkaisen. Oman hankaluutensa omalla kohdallani on tuonut lapsuudessa tapahtuneet jatkuvat luottamuksen menettämiset suhteessa vanhempiin ihmisiin ja siitä kasvanut luottamuspula kaikkea ja kaikkia kohtaan. Heti kun hieman alkaa osata luovuttaa ja luottaa, mielen valtaa jo kohta epäilys. Oikeasti tuska on kasvattanut tässäkin ja olen tullut huomaamaan sen, että mitä vähemmän asettaa itselleen tai muille turhia vaatimuksia, sitä helpompaa ja tasapainoisenpaa elämä voi olla.

Esimerkki 1:

Olen saanut halun opiskella ja saada itselleni hyvän ammatin. Haen kouluun ja valmistaudun valintakokeisiin. Mieleeni alkaa tulvahdella ajatuksia tulevasta ja halu opiskella vain lisääntyy lisääntymistään. Pikku hiljaa mieleni valtaa vaatimus siitä, että minulla on yhtä tyhjän kanssa elämä, jos en pääsekkään nyt opiskelemaan. Päässä alkaa pian kiehua. Mikäs avuksi?

Tahdon luovuttamista vasta löydetyn Kaitselmuksen huomaan..

Aluksi valmistaudun parhaani mukaan valintakokeisiin ja käyn tekemässä niissä parhaani. Sen jälkeen vain odottelen kärsivällisesti koetuloksia ja suunnittelen alustavasti mitä voisin tehdä, jos en pääsekkään haluamaani kouluun nyt syksyllä. Olo helpottuu ja pian huomaan luottavani siihen, että kävi miten kävi, se kuitenkin on minun parhaakseni. Lopputuloksena saan koulupaikan ja säästän itseni armottomilta tuskatiloilta, joita mielikuvitukseni olisi jatkuvasti valmis loihtimaan.

esimerkki 2:

Vaimoni kanssa alamme odottaa lasta ja suunnittelemme jo kuumeisesti kaikkea vauvan syntymiseen liittyvää(aikaisemmat raskaudet kun ovat menneet loppuun asti normaalisti, niin miksi ei sitten tämäkin). Eräänä iltana vaimoni huutaa wc:stä itkuisen kuuloisena. Verinen vuoto on alkanut. Mieleni valtaa armoton pettymys ja viha. Kyselen, miksi, miksi?? Menemme seuraavana aamuna terveyskeskukseen ja lääkäri epäilee keskenmenoa, mutta sanoo varmuuden asiasta saatavan vasta parin päivän kuluttua ultrassa. Alan miettiä ensin kaikkea katkerana ja tuntuu siltä, että eikö nämä menetykset elämässäni jo pikku hiljaa alkaisi riittämään. Juttelemme ja itkemme vaimoni kanssa yhdessä toisiimme tukeutuen ja kun asiaan tulee varmuus muutaman päivän päästä, meillä on jo ajatuksena "Tapahtukoon sinun tahtosi, eikä meidän" Tietysti suru on käsinkosketeltava, kun keskenmeno varmistuu, mutta toisaalta sitä on helpompi miettiä siltä kannalta, että kaikella tarkoituksensa, hän ei ollut valmis elämään täällä. Lopputuloksena voin sanoa, että tässä tapauksessa tahdon luovuttaminen elämän suhteen toi edelleen läheisemmät välit minun ja vaimoni välille ja antoi hurjan paljon enemmän perspekstiiviä miettiä asioita huomattavasti vähemmän itsestäänselvyytenä pitäen. Nyt onnellisesti odotamme uutta vauvaa ja viikkoja on jo 27 takana.
Toinen vaihtoehto olisi ollut katkeroitua omien vaatimuksiensa alla ja siten pahimmillaan luopua koko asiasta. Elämä opettaa.

Lopuksi siteeraan AA:n Tyyneysrukousta, jossa mielestäni kiteytyy pääpiirteissään kolmannen askeleen sisältö..

"Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväkysä asiat, joita en voi muuttaa. Rohkeutta muuttaa mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan. Tapahtukoon Sinun tahtosi, eikä minun".

2. Askel

2008-07-13T17:38:00+03:00

"Opimme uskomaan, että joku itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme."

AA ei sinällään vaadi ketään uskomaan mihinkään. Askeleet ovat vain joukko ehdotuksia, jotka ovat osoittautuneet toimiviksi taistelussa alkoholismin orjuuttavaa voimaa vastaan.

Oma kokemukseni toisesta askeleesta kitetyy seuraavalla tavalla. Kun menin AA-ryhmään, olin Jumalan kieltäjä tai paremminkin erinäisten pettymysten kautta menettänyt uskoni. Olin pettynyt elämässäni kaikkeen, itseeni, vanhempiini, ystäviini, Jumalaan ja elämään yleensä. Ajattelin, koska maailma on näin epäoikeudenmukainen, ei voi olla olemassa rakastavaa Jumalaa.

Aloitin AA taipaleeni opettelemalla käymään säännöllisesti ryhmässä ja luottamalla muiden holistien kokemuksiin siitä, että ryhmässä käymällä saavuttaa raittiutta, vaikkei aluksi itse ohjelmasta mitään ymmärtäisikään. Toisin sanoen käytin ryhmää korkeampana voimana ja se toimikin jonkin aikaa.

Oikeastaan isäni kuolema oli tapahtumana sellainen, joka laittoi minut miettimään Jumalan olemassa oloa. Pitkästä aikaa ristin käteni ja tapailin rukousta saadakseni voimia kestää menetyksen tuoma armoton suru.
Kaiken kaikkiaan juuri isäni kuolema ja varsinkin hautajaisten järjestäminen ja niiden jälkeinen aika lähensi tietoista yhteyttäni Jumalaan. Aloin miettimään elämää syvällisemmin ja selvittyäni kaikesta tuskasta ajatukseni alkoi pyöriä sen tosi asian ympärillä, että olisiko sittenkin olemassa jokin Voima, joka määrää meidän elinpäivämme ja tarpeen vaatiessa antaa meille voimia selvitä vaikeuksista voittajina. Minulla suurin muutos tapahtui juuri löydettyäni elämääni nöyryyttä ja alkaessani ajatella asoita siltä pohjalta, ettei minun tarvitse yksin pystyä kaikkeen ja avun pyytäminen ei olekkaan heikkoutta vaan päinvastoin osoitus vahvuudesta ja rohkeudesta.

Nyt pari vuotta kuljettuani ryhmässä olen oppinut uskomaan Korkeampaan ja hänen kykyynsä palauttaa terveyteni. Olenhan vapautunut viina-, pilleri- ja peli himoista ja yhtenä suurimmista osoituksista olen toipunut suurimmasta osasta erilaisia pelko- ja paniikki tiloja, joita minulla lääkkeiden käytön aikana vielä oli.

Onko kaiken takana säännöllinen ryhmässä käyminen tai Jumala, se olkooon jokaisen itsensä vapaasti valittavana..Minä luotan omalla kohdallani omaan Korkeampaan Voimaani ja minulla muu ei toimisikaan..

1. Askel

2008-07-13T07:55:00+03:00

"Myönsimme voimattomuutemme alkoholiin nähden ja että elämämme oli muodostunut sellaiseksi, ettemme ominvoimin kyenneet selviytymään."

Mennessäni AA-ryhmään ja ensimmäisen kerran kuullessani asiasta, mietin kuinka tyhmältä vaikuttaa se, että riipuvaisuuksissa ratkaisuna olisi voimattomuutensa myöntäminen. Nyky hetkessä ymmärrän oman kokemukseni kautta sen, että toipuminen on mahdotonta niin kauan kuin ihmisellä on hiemankin kuviteltua omavoimaisuutta asiassa. Päihderiippuvuus on niin vakava sairaus, että siitä toipumiseksi on löydettävä nöyryys myöntää tosi asia, ettei yksin selviä ja sitä kautta tulla valmiiksi ottamaan vastaan apua. Apu voi aluksi olla kuntoutusta, tai keskustelu apua esim. A-klinikalla. Mutta oman kokemukseni perusteella olen sitä mieltä, että halutessaan päästä kokonaan irti päihteistä ja halutessaan toipua päihderiippuvuudesta, tarvitsee jatkuvaa vertaistukea ja juuri siihen AA-ryhmä on oiva paikka.Kuten aikaisemmin kerroin, itselläni löytyi roppakaupalla ennakkoluuloja asiaa kohtaa, mutta kaikki osoittautui perättömiksi. Itseasiassa juuri ryhmässä olen oppinut rehellisesti puhumaan itsestäni, omista tunteistani jne.Esimerkiksi isäni kuoltua koin yhtenä tärkeimmistä kanavista käsitellä suruani ja kokemaani menetystä, juuri AA-ryhmän ja jälkeenpäin mietittynä juuri se osaltaan auttoi minua pääsemään asian kanssa sinuiksi. Toisaalta huomasin myös sen, että ryhmä hyväksyy minut sellaisena, kuin olen, eikä minun tarvitse yrittää olla yhtään enempää kuin oikeasti olen(aikaisemmin elin erilaisia rooleja apuna käyttäen).Tänä päivänä tiedostan sen, että niin kauan kuin olen valmis myöntämään, että olen voimaton riippuvaisuuksiini nähden(yksin), niin kauan myös tiedostan sen ettei minun tarvitse miettiä voisinko kohtuudella kokeilla ottaa esim. paria pulloa olutta. Tiedän varmaksi sen, että sortuessani vääränlaiseen omavoimaisuuteen, annan sairaudelleni vallan ja siitä seurauksena ajatukseni muuttuvat kielteiseksi ja kohta olen leikkimässä tulella. Alkoholistilla juominen, kun ei ole tahdonvoimasta kiinni, vaan ottaessaan yhdenkin ryypyn, alkoholisti antaa sairudelleen periksi ja se johtaa pahimmassa tapauksessa ennenaikaiseen kuolemaan. Onnekseni minä olen herännyt ajoissa, vaikka lähellä kuolemaa kävinkin useamman kerran. Tänään minun ei tarvitse enää taistella mitään, eikä ketään vastaan, ei edes alkoholia. Kun tiedostan olevani voimaton, minun ei tarvitse tänään miettiä, voinko normaalisti ottaa pari olutta.

Askeleen jälkimmäinen osa, voimattomuus omaan elämään nähden mielestäni tarkoittaa sitä, että saavuttaakseen tasapainoisen elämän, ihmisen on hyvä opetella luottamaan toisiin ihmisiin ja niin halutessaan Jumalaan. Eli omavoimaisia vaatimuksiaan on hyvä pyrkiä luovuttamaan pois ja opetella hyväksymään vallitsevat olosuhteet, sellaisina kuin ne kulloinkin ovat. Itsekkyydestä pois opetteleminen vie aikaa, mutta ainakin omassa elämässäni siitä on seurannut pelkästään positiivisia kokemuksia.

Minun mielestäni alkoholistin, joka on löytämässä oman pohjansa ja miettii hakevansa apua AA-ryhmästä, kannattaa käydä ryhmässä useita kertoja, ennemmin kuin liian hätäisesti tehdä päätöstä siitä, onko ryhmästä apua, vai ei.

Kaikki halukkaat vain rohkeasti kokeilemaan. Ainoa mitä menetätte, on kauhean paha olo..

Kokemukseni AA:n 12 askeleesta

2008-07-13T07:54:00+03:00

Kuten tuossa aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsin, tarkoitukseni oli kirjoittaa omia kokemuksia AA:n 12 askeleesta ja siitä miten itse olen minkäkin askeleen sisäistänyt.

Joten pidemmittä puheitta seuraavasta aloitetaan..

Oman näköinen lomareissu

2008-07-12T08:54:00+03:00

Me teimme lasten kanssa parin päivän matkan mummolaan. Itselleni tuli mieleen oma lapsuus ja se, kuinka vanhempieni kanssa silloin kuljettiin asuntovaunulla ympäri Suomen. Milloin oltiin Puuhamaassa, milloin Särkänniemessä jne. Muistelen noita aikoja lämmöllä, vaikka itselläni ei tällä hetkellä olekkaan taloudellisesti mahdollista tarjota samaa omille lapsilleni. Mutta toisaalta muistellessani omaa lapsuuttani, juuri mummolassa vietetyt ajat tuovat mukavia muistoja.

Huomasin kyllä parin viime päivän aikana, että lapsille näyttää olevan tärkeintä se, että vanhemmat ovat läsnä, vaikka yhteinen tekeminen olisikin esimerkiksi ongella istumista tai uimassa käymistä. Pääasia, että lapsilla on hauskaa. Esimerkiksi 4-vuotias poikani oli onnensa kukkuloilla, kun hän sai isin kanssa istua ongella, eikä saalis ollut pääasia.

Itselleni eräs antoisimmista tapahtumista matkan aikana oli vaimoni kanssa tehty vierailu samaisessa kuntoutus paikassa, josta itse reilu 2 vuotta sitten aloittelin tätä uutta elämää. Kokemus oli todella antoisa kaikin puolin. Vietimme päivän ryhmässä ja sain itse ns. saattaa sanomaa toipumisen mahdollisuuksista omien kokemuksieni kertomisella ja sain kuunnella ihmisten kertovan mitä mietteitä heillä mielessä liikkuu kun ovat opettelemassa ajatukseen viinattomasta elämänmallista. On todella mukavaa huomata pystyvänsä antamaan ihmisille jotakin, kun kertoo oman kokemuksensa ja sitä kautta saa herätettyä ihmisessä hieman toivoa uudesta mahdollisuudesta.

Itselläni on ollut jo jonkin aikaa tarve jakaa omia kokemuksiani muutoinkin kuin pelkästään ryhmässä käymisen yhteydessä. Jotenkin minulla on ollut välillä vaikeuksia omien jännitys olojeni kanssa, koska toisaalta minulla on ollut halu tehdä 12. askeleen työtä enemmänkin, mutta johtuen jännittämisestäni, en ole vielä päässyt asiaa toteuttamaan kunnolla.

Olen kyllä viime aikoina miettinyt tyytyväisenä sitä, että saatuani itselleni AA-kummin ja tehtyäni askeleet opastettuna, olen sen jälkeen opastanut askeleet muutamalle ihmiselle ja kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia. Eli minulla on itselläni kokemus siitä, kuinka antamalla eteenpäin sitä, mitä on ilmaiseksi saanut, saa koko ajan itse lisää.

Toisaalta eräs syy miksi aloittelin tämän blogin kirjoittamista, oli juuri tarve kertoa omista toipumiskokemuksista ja tällä tavallahan tämä onnistuu, ilman että tarvitsee vielä jännittää ihmisten kanssa keskustelemista. Uskon kyllä että elämä etenee juuri niin kuin on tarkoitettu ja jos niin on tarkoitettu, minäkin saan voimia ja rohkeutta toteuttaa sanoman saattamista esimerkiksi käymällä sairaaloissa tai juuri noissa kuntoutuspaikoissa puhumassa. Tällä hetkellä mennään tällä tapaa..

Seuraavaksi ajattelin aloittaa sellaisen projektin, jossa käyn hieman omien kokemuksieni avulla läpi tuota AA:n 12 askeleen ohjelmaa. Mutta siitä lisää seuraavissa kirjoituksissa..